Venäjän disinformaatioon ja tiedustelupalveluiden toimintaan erikoistunut italialainen tutkija Luigi Sergio Germani korosti, että Kreml ei nyt enää edes pyri siihen, että EU-parlamenttiin menisi läpi avoimia Putinin ihailijoita tai tukijoita. Se olisi liian ilmeistä, ja sama hyöty voidaan saada aikaan Venäjän kannalta muutenkin.
– Venäjä haluaa EU-parlamenttiin ihmisiä, jotka suhtautuvat epäilevästi Ukrainaan ja sotilaalliseen tukeen Ukrainalle. Avainsana, jota toistellaan nyt kaikkialla, on rauha. Italialaisille markkinoidaan, että kaikkein tärkeintä on edistää rauhaa, Germani kuvaili.
Venäjä vaikuttaa vaaleihimme myös pelolla. Viron pääministeriä Kaja Kallasta Venäjä on yrittänyt pelotella jopa aivan konkreettisesti laittamalla hänet etsintäkuulutettujen listalleen.
Lennart Meri -konferenssissa Kallas vaati eurooppalaisilta poliitikoilta nimenomaan pelottomuutta. Hänen mukaansa länsipoliitikot pelkäävät Ukrainan auttamista muun muassa siksi, että he pelkäävät kärjistävänsä sotaa, he pelkäävät ydinsotaa ja he pelkäävät oman paikkansa menettämistä kunkin maan tulevissa vaaleissa.
Kallaksen mukaan yksi suurimmista peloista on kuitenkin pelko siitä, mitä Venäjän tappio Ukrainan sodassa tarkoittaisi.
– Kuulen tätä jatkuvasti. Lännessä pelätään nyt Venäjän häviötä aivan samaan tapaan kuin pelättiin 1990-luvun alussa Neuvostoliiton kaatumista, Kallas sanoi.
– Pelättiin, mitä kaikkea pahaa seuraa, jos Neuvostoliitto kaatuu. Mutta se ei ollut paha asia. Eikä Venäjän häviö olisi paha asia, sillä silloin siinä yhteiskunnassa voisi tapahtua todellinen muutos, Kallas muistutti.
Rauhaan pyrkiminen ei itsessään ole huono tavoite. Ukrainan tapauksessa merkittävintä on et se rauha on Ukrainan tavoitteiden mukainen, eikä Venäjän tavoitteiden mukainen. Mitä pidempään Ukraina jaksaa sotia, sitä parempi tilanne meillä on. Se tarkoittaa että jo ihan itsekkäistäkin syistä Ukrainan sotimista pitää tukea.
Neuvostoliiton kaatumisen jälkeinen aika oli hyvää aikaa. Silloin vaikutti vielä siltä että Venäjästä tulee tolkullinen maa ja se liittyy länsimaisiin demokratioihin. Mut sitä toivoa ei olisi voinut olla olemassa ilman NL:n kaatumista. Sen sijaan että olisi huolissaan Venäjän tappiosta Ukrainassa, pitäisi miettä mitä potentiaalia muutokseen parempaan Venäjän tappiolla on.
Kyllä minäkin kannatan rauhaa. Tosin sen edellytys olisi että venäläiset häipyvät Ukrainasta sen kansainvälisten rajojen taakse eli myös Krimiltä, sitten Venäjä saa maksaa Ukrainalle sotakorvauksia, ja Venäläiset saavat perustaa omalle puolelleen rajaa haluamansa kokoisen puskurivyöhykkeen jonka voivat itse myös halutessaan ihan vapaasti vaikka demilirarisoida. Tai linnoittaa jos oikeesti tuntuu siltä että Ukraina aikoo hyökätä joskus. Siitä vaan, ketään ei kiinnosta mitä he siellä Venäjän puolella rajaa puuhaavat keskenään.
Vaihtoehtoisesti Venäjän voisi pilkkoa pieniin itsenäisiin palasiin. Korvausvastuu jaettava jotenkin uusille syntyville valtioille. Kaikki ehdot käytännössä samat.
Joka tapauksessa lopputulos on, että ei röyhkeän tuhon toteuttaneelle osapuolelle anneta metriäkään aluetta tai mitään muutakaan mystistä voittoa jolla pelastaa kasvot tai mitä käyttää tekosyynä lopettamiselle. Venäjä emämunasi aloittamalla sodan, ja nyt kaikki se sonta on siivottava Venäjän kustannuksella. Tämä on heidän syy, ja se asia on nyt vain nieltävä.